Lamakautta?

Muiden blogeja kun lueskelee, niin näyttää vahvasti olevan lama tässä taistelukalakasvatuksessa.

Minullakin käynyt mielessä, että noita on jo vähän liikaa. Aikuisia naaraita on enemmän kuin tarvitsen, ja aikuisia uroksia kolme, joista ketään en aio nyt käyttää hetkeen. Itselläni tätä harrastusta syö poikasten olematon menekki. Ei ole mitään järkeä kasvattaa isoja määriä poikasia, jotka jäävät sitten pieniin purkkeihin kotiin elätettäväksi. Plaah.

Tällä hetkellä on kasvamassa edelleen Aatamin poikue, Areksen poikue ja DT:n poikue. DT:n poikueessakin näyttää olevan aika monta naperoa. Timmy, vammainen poikanen, on kadonnut. Luulen, että isommat tyypit ovat syöneet sen.

Ja sitten vielä. Yhdessä altaassani on nyt sinilevää. En ymmärrä, miksi. Luulen kantaneeni sen naapurin altaasta käytyäni hoitamassa sitä naapurin loman aikana. Se nimittäin oli ihan täpötäynnä ko. bakteeria. Kaloilla evärutot jne. Nyt on sitten tehohoidolla tuo allas, lämpöjä laskin monta astetta, vettä vaihtuu nyt päivittäin, pintoja rapsutellaan ahkeraan. Jos ei auta, niin sitten pitää vain heittää kasvikset pois ja perustaa allas uudelleen. Yök yök. Onneksi omat kalani ovat terveitä.

Saisi noita poikueita vähän isommaksi, ja eteenpäin, niin pääsisin viimein yrittämään kunnolla Amelian kudetusta DT:n kanssa. Sieltä voisikin tulla ihan vinkeitä värejä. Niihin kun on pakko vähän keskittyä, kun ei nuo eri evämuodot oikein täällä "myy".

PS: Viikon päästä olen menossa Lempäälään. Jos joku haluaa alimittaisia VT+VT -risteytyslapsia, viestiä tänne. Samalla voin mm. Poseidonin myydä, jonka sukupuolesta en ole ihan varma.

Elossa ollaan

Minä ja pennut. Tässä on autettu kissaemoa pari päivää, kätilönä nimittäin. Ihan kauheeta hommaa, en suosittele kenellekään.

Poikasia!

Ai vitsi, näitä poikasilmoituksia on niin kiva aina laitella. DT + Ariel -kudusta on nyt kuoriutunut oikein hyvä määrä poikasia, ja DT hoitaa niitä kunnialla. Tämä sai minut miettimään taas tuota DaCapo + Ariel (ja muut tytöt) -kutua, joista kuoriutui aina vain muutama poikanen. Taisi vika olla DaCapossa, sillä nyt on ainakin todistettu, ettei Arielissa ole vikaa. Jännityksellä odotan, millaisia poikasista tulee.

Ai niin, eilen posti toi minulle NobilFluidia, mutten ole vielä päässyt ollenkaan sisälle tuohon litkuun. Se on niin jotenkin kokkareista, ettei se tahdo tulla ulos purkista. Lisäksi kävin eilen ostamassa yhden uuden vanhan akvaarion, 90 litraisen, jonka hajotin kun nostin autosta. Tosin siitä meni vain muovinen yläkehys, joka posahti ja lensi otsaani.

DT + Ariel kutu

Surviaisessa on voimaa! Aamulla nämä kaks tyyppiä sai surviaisen toukkia ruoaksi, nyt siellä kudetaan! Aikasta säälittävän näköstä yritelmää, mutta yritelmää kuitenkin. Meinasin jo luovuttaa eilisen jälkeen, mutta päätin kuitenkin kokeilla tänään vielä surviaisen voimin.

MUOKS: Vähän heikonlaisesta toiminnasta huolimatta pesässä on aimo annos munia ja DT näyttää niitä hoitavan oikein mallikelpoisesti!

N-P Tänään

Kuvia poikasten kehityksestä

Tässä on parit kuvat noiden värien kehittymisestä. Akvassa on ihan järkyttävän likaiset lasit ja samea vesi, sillä vaihdoin pohjamateriaalin siihen. Mutta kyllä näistä vähän erottaa, millaiseksi nuo värit ovat menossa. Ilman salamaa en ole vielä onnistunut ottamaan kuvia poikasista, ilman salamaa niillä ei erotu noin paljon tuota kellertävää/vihertävää väriä. Tässä ei nyt ole yhtään kuvaa sellaisista poikasista, jotka näyttää salamallakin ihan puhtaan sinisiltä. Niitä on aika harvassa tuolla lootassa.

Jännä raja vihreässä ja sinisessä tuolla perä- ja pyrstöevässä

Vihertävää ja jonkun pyrstö

Tumma raja peräevässä ja jännä hohde

Tälläkin tumma raja ja sinisen sävy vähän jännä

Saapa nähdä minkälaisia noista poikasista lopulta tulee..

Aatamin ja Pocahontaksen kersoista, siis. Niillä osalla näkyy selvä sininen värikerros, jonka päällä kellertävää väriä. Vinkeetä. Osa on muuttunut hieman tummanpuhuviksi nyt, ja evänreunat näyttää mustilta. Viimeksi näin poikasten tädeillä ja sedillä tuollaista, ja niistä tuli jonkinsortin laceja. Näyttivät mustilta kera sinisen tai vihreän helmiäisen. Tämä on just parasta tässä kasvattelussa (huom. en sano kasvattamisessa. Kasvattelulla ja kasvattamisella on vinha ero), että näkee poikasten kehityksen.
Jotenkin tuntuu, että se kupari väritys isoisältä saattaa kuin saattaakin periytyä poikasillekin.

Ei tule mitään tuon uuden ukon kudetuksesta

Siellä kyllä on kuplapesä, se kosiskelee, mut kaikki akat, joita oon kokeillu, menee vaan nurkkaan jököttämään eivätkä liiku sieltä mihinkään.

Siitä johtuen päätin nyt lohduttaa itseäni ja soittaa Haaparantaan, että mitäs kaikkea sieltä voikaan saada. Kerään vielä hetken rohkeutta soitella. :P

DT ja Ariel tutustelemassa

Eilen pääsivät tutustumaan toisiinsa pienen eristyksen jälkeen. Ariel löi kuturaidat päällensä ja DT'nkin tuli eloa, osaa se näköjään kosiskellakin. Siellä on maltillisen kokoinen kuplapesä nyt, ja meno tosi rauhallista. DT lipuu Arielin perässä ja välillä runttaa sen vasten laatikon reunaa. En tiedä, miksikä väkisinmakaamiseksi tuota nyt sanoisi... Ariel vaikuttaa melko kiinnostuneelta, mutta DT taitaa olla aika vanha jo ainakin käytöksestä päätellen. Välillä pidetään pikkuinen tauko, sitten jatketaan kosiskelua. On se Ariel täppiä jo kuitenkin ehtinyt eviinsä saada, joten kyllä sitä rajumpaakin rakkautta on ehtinyt olemaan.

Tänään Areksen pitäs lähtee pois poikastensa luota. Siellä näkyy muutamia siimahäntiä. Ei mitään isoa määrää. Toivon, että muutama kasvaa isoksi asti.

Kirjoittelen taas vähän lisäyksiä. Istuttelin kasvit nyt uuteen altaaseen, ja voi ihania vesimiekkaparkojani! Niiden juuretkin oli aivan mustat ja sain lehtiä nykiä pois ihan surutta kaikista yli puolet. :(  Alan jo epäillä, että 128 litraisen pohja on pilalla, kun kaikki kasvit jotenkin kärsii. Kohta menen laittelemaan hiilidioksidilitkut 60 litran altaaseen, jospa ihanat miekkani vielä lähtisivät tuosta.. Jos eivät lähde, niin surku kyllä tulee. Ihme ja kumma, vitamelalehti oli viihtynyt oikein hyvin, mitä nyt lehdet oli levässä ja reikäiset. Sieltä löytyi monta poikastakin seasta ja juuret olivat vahvat ja valkoiset. Miksi vesimiekat sulaa, mutta melalehti viihtyy? :S Samoin tiikerilumpeen juuret olivat limaiset ja mustat, yhden kapeavesimiekan juuret oli mustat, stellata oli sulanut juuresta lähtien ylöspäin ja samoin oli käynyt papukaijalehdelle. Miksi toisessa altaassa olevat miekat viihtyvät aivan samassa hiekassa? :S 128 litraiseen jätin ainoastaan aromivedensuosikin, joka viihtyy erinomaisesti, yhden ison kapeavesimiekan ja suuren läjän saniaista. Siitä tulee vähän kasvittomampi allas, kunhan tuo kanto nyt suostuisi uppoamaan. Ehkä kehtaisin pitkästä aikaa siitä ottaa kuvankin sitten.

Nössö on mies

Se sai hirveet raivarit kun nostin pahvinpalan sen ja Areksen altaiden välistä niin, että se näki Areksen.
Nyt sitten miettimään, miksei tytöt kiinnostu Nössöstä?
Niin ja epäilen nyt, että Poseidon on tyttö. Nimittäin sille Nössö ei saanut raivaria.

Olisipa tiennyt etukäteen....

...kun tuolla Djurmagazinettissa kävin. Nyt tutustuin niiden nettisivuihin ja siellä on saatavilla vaikka mitä ihanuuksia, joista en ole edes kuullutkaan! Labyrinttikaloissakin on mistä valita: http://www.djurmagazinet.se/index.php?option=com_flexicontent&view=category&cid=62&Itemid=1281
Taidanpa tehdä reissun sinne mahdollisimman pian uudelleen! Minulle luvattiin sieltä, että jos viikkoa ennen soittaa tilausta, ennen kuin menee käymään, on mahdollisuus saada mitä listoilta löytyy. :)

Nössö

Hmm, onko tuo tuplapyrstö sittenkään poika. Ainakin ihan hirveen nössö se on. Kuitenkin sen ruumiinmuoto on mun mielestä tosi poikamainen. Näytin Arielia sille, Ariel ei lyönyt kuturaitoja päälle ja tämä "poika" katosi kuin pieru saharaan kun näki Arielin. Äh. Ostinko sittenkin ylikasvaneen tytön riesakseni. Näytin Poseidoniakin sille, Poseidon alkoi leikkimään paikalleen kuollutta ja Tuplis oli ihan kuin ei olis nähnytkään Poseidonia. Onko nää kaikki sittenkin tyttöjä vai onko nämä ihan helkkarin nössöjä. Aresta voisin lasin takaa näyttää, se ei ainakaan ole nössö, mutten uskalla riskeerata sen poikasia. Antaapa Tuplan sitten kotiutua pari päivää ja näytellään sitten lisää ukkoja ja akkoja. Sittenpähän nähdään alkaako se tykkäämään kummasta, heh.

PS: Ostin Ruotsinmaalta lisäksi 4 kpl keltaisia sukarapuja sekä 6 kpl helmiseeprakaloja. :) Sukarapujen kanssa kävi vähän hullusti, olin ilmeisesti keittänyt ne auton jalkatilassa. Pussi oli kuuma, kun sen käsiini sain viimein, ja avasin kääreet kauhun sekaisin tuntein. Siellä löllötti pohjalla 4 tyyppiä mahat kohti taivasta... Ravistelin pussia hieman ja yksi liikautti hieman jalkaansa, ryntäsin hanalle ja kippasin pussiin kylmää vettä. Kolme virkosi hieman, alkoivat räpimään jaloillaan, ja kippasin paniikissa pussin vesineen päivineen altaaseen. Aamulla herätessäni juoksin heti altaalle, en löytänyt sieltä eläviä enkä kuolleita sukarapuja. Nyt myöhemmin löysin onneksi ainakin kaksi elävää ja hyvissä voimissa olevaa, JIPII!!! On ne niin sieviä! Syövätkin hyvin, joten toivottavasti loputkin heräsivät kuolleista ja tulevat pian syömään.

Double Trouble

Jahans, mun blogista on kovaa vauhtia tulossa kuvablogi. No ei se mitään. :)

Tässä on eiliseltä jonkinlainen löytö eläinkaupasta Ruotsista. Millia nimesi värin copper gas:ksi. Se on tuplapyrstö, varmaan aika vanha. Kauppias kertoi, että se oli ollut jonkun aikaa jo kaupassa.

Se maksoi muistaakseni 79 kruunua, eli noin 8 euroa. Ei paha hinta mielestäni. Näiden tuplapyrstöjenkin kanssa täytyy muistaakseni olla varovainen, kahta tuplapyrstöä ei saisi risteyttää keskenään jos ei tahdo vammaisia kaloja. Tällä kalalla on kuitenkin mielestäni melko nätti kroppa ja tykkään keltaisesta sen evissä. Se pitäisi nyt saada kotiutumaan ja kiinnostumaan peilistä, nyt se lähinnä tuijotti peiliä, muttei vaikuttanut vihaiselta sille.

Tässä vielä kuvasarja teinien kudusta: Kyseessä Ares ja Ruiskaunokki.

ALA NYT ANTAA!!!

...pyörryttää

Munia hakemaan

Teinirakkautta

Muuta akvaarioasiaa.

Jostain syystä muuton jälkeen minun kaikki miekkakasvit on jotakuinkin. Kutistuneet. Olemattomiin. Rakastamani vesimiekat. Olen harkinnut niiden pelastamista nyt altaista johonkin pienempään kippoon, jonne lyön sitten sellaiset hiilarilitkut että varmasti alkaa yhteytys. Njääh, tosi kurjaa, kun kasveista tykkäävä ihminen ei onnistu niiden hoidossa. Helpoksi kutsuttu red diamondkin on edelleen yhtä pieni kuin silloin, kun ostin sen, ja lisäksi sen piti helposti tehdä uusia kasveja, no se on yhden poikasen kasvattanut juureensa. Sekin on lähestulkoon kuollut nyt.

Noh, tuumasta toimeen. Mulla on tuolla yks 40W kasvipolttimolla oleva energiansäästölamppuhärpäkkä, hiilidioksidilevittimen ajattelin rakennella joko passiivilevittimenä tai sitten yhdistää suodattimen diffuussoriin ja pohjamateriaaliksi dupla groundia, joka on kyllä käytettyä. Sain sen siskoltani, kauhean kaunis materiaali se ei ole, mutta itselläni on hyviä kokemuksia siitä rönsyliljojen ja traakkipuun juurruttamisessa.

Ajattelin nyt jättää 128 litraiseen altaaseeni ainoastaan isoimman vesimiekan ja aromivedensuosikit, jotka on nyt alkaneet siellä viihtymään erinomaisesti. Kaikki muu pois, eli tunkua tulee kyllä uuteen altaaseen. Nitraattia pitää varmaan vain lisäillä sitten... Sinne samaan soppaan saa mennä tiikerilumme, joka elää kituen, vitamelalehdet, jotka nyt ovat alkaneet taas versoa, pikku/sirosuokit, ja tuo kaisla tuolta. Oliko se nyt sarakaisla. Joten, 128 litraienn täytyy sitten sisustella uudelleen. Tänään löysin rannalta kaksi tosi hienoa kippuraista, aika pientä kantoa, joten ne löytänevät tiensä sinne.

Huomenna meinaan lähteä käymään Haaparannassa, JIPPII!! Ajattelin ottaa sieltä mukaani jonkun ihan uuden parven tuonne 128 litraiseen. Ehkäpä, jos löytyy, sinne ilmestyy helmiseeprakaloja. Samalla olisi aika jo pikku hiljaa siirtää nuo leväbarbiteinit tuonne 500 litraiseen, samoin nuolinoitamonnit pitäisi siirtää. Eipä tuonne 128 litraiseen sitten jääkään kuin muutama taistelukalatyttö sekä kaksi suppusuuta (olen menettänyt näitä ihania kaloja jo neljä, omaa tyhmyyttäni. P*****!).

Tällaisia suunnitelmia olisi. Aion tämän kaiken tehdä, jotta piristäisin itseäni. Shoppailuterapiaa, ehkä. Akvaristin shoppailuterapiaa. Toivotaan, että Haaparannalta löytyy joku sikamagee taistoukkokin, jooko? :)

Dumdidum

Luulenpas, että olen löytänyt muutaman pastellipenikankin tuosta Aatami+Pocahontas -kudusta! Joten toivo ei ole menetetty. Toivottavasti niillä olis kunnon kerros bling blingiä sitten isona. :P Hassua vain, että nuo pastellilta näyttävät eivät ole kasvaneet ihan niin nopeasti kuin siniset. Tai siis, sinisissä on paljon isoja, paljon keskikokoisia ja paljon pieniä (jotka olen nyt armeliaasti siirtänyt toisaalle, en raaskinut vielä nitistää...), mutta pastelleissa ei ole kuin keskikokoisia ja pieniä. Mistähän tämä johtuu? Joku geneettinen systeemi joka liittyy isukin geeneihin..? Tai sitten niitä vain on prosentuaalisesti vähemmän joten mahdollisuus kasvaa nopeammin on pienempi. Anyway, aion pitää näitä pastellityyppejä kuin kukkaa kämmenellä!

Niin, tosiaan, siirtelin kääpiöt eri altaaseen eilen kasvamaan ja pois isompien jaloista. Tai ainakin osan kääpiöistä. Täytyy miettiä, mitä niiden kanssa tekee. Nostelin niitä ihan ronskisti haavimalla toiseen altaaseen, 1-3 penikkaa kerrallaa ja jossain vaiheessa laskut meni totaalisen sekaisin, mutta reilun parikymmentä kertaa siirtelin haavia altaiden välillä. Ja siihen vielä nää isommat tyypit päälle, huh, on siinä poikasia. Ja hirvee rähinä jo päällä 60 litran poikasaltaassa, onhan isoimmilla kokoa jo noin puolesta sentistä ylöspäin. Taistikset <3

Lisää kuvaspämmäystä

Minä nyt kameran kanssa kävin taas akvaariohuoneessa kuvailemassa, en viitsinyt alkaa laseja putsailemaan, otin vain poikasten kehityksestä kuvia. Edelliset kuvat otin neljä päivää sitten, hyvin näyttävät kasvavan. :)

On siellä vatsaeviäkin ;)

 

 

 

NOMNOM

Porukkata

Vihreä

Sininen

Artemian munat maistuu

Sitten pari kuvaa vampista, jonka säästin. Se ui nyt porukan jatkona. Kuvat kertovat enemmän...

Yllä terve penska. Vertaa erityisesti eviä ja päätä

Vaikka onkin vähän erilainen, ruoka maistuu silti hyvin

Tässä nti. Turkoosi. Vai onko se neiti?

Ruiskaunokki tutustuu Arekseen.

Ilman salamaa tämä tyttö olisi ihan vaalean sininen

Aallonpohjalla

On muuten totaalisesti tämä touhu aallonpohjalla nyt, kun lueskelee viimeaikaisia merkintöjä. Tänään päästin suurimman osan DaCapo+Ariel -poikueesta paremmille surviaismaille, eli nitistin ne. Samaten lähti Kaukas, jonka pallomahaoireet eivät millään helpottaneet. DaCapon penskoilla epäilen nyt millian avustamana, että sieltä pomppasi pahimmanlaatuinen rosetailgeenimikälie esiin.

Aiemmin tässä viimeisen viikon sisään tapahtunutta, Aatami on kadonnut. Se on hävinnyt kuin savuna ilmaan. Mylttäsin koko altaan, jossa se majaili, mutta se ei yksinkertaisesti enää ollut siellä. Todennäköisesti se on jostain selittämättömästä syystä kuollut, ja pienet LG2-monnit ovat ruhon sitten toimittaneet eteenpäin. Olen todella surullinen tämän menetyksen takia, sillä en ymmärrä, miksi Aatami on kuollut. Se oli täysin terve, kun sen viimeksi näin ja hyvissä voimissaan. Olen todella surullinen ja harmissani, sillä kun on nainenkin tuolla vielä joka ei päässyt edes tositoimiin.. Miksi tän homman pitää olla aina tällaista, että ne kalat, joista on eniten iloa, kippaavat ekana? Ja miksi tän homman pitää olla tällaista, että ne parit, joita kaavailee toisilleen, eivät lopulta sovi toisilleen ollenkaan tai suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön?

Hohhoijaa, terveisiä ulkoavaruudesta...

Alempana mainitsin, että DaCapo+Ariel -kudun poikaset ovat jotenkin omituisia. No niin ovatkin, tässä kuvatodisteita. Mitähän näidenkin kanssa nyt pitäisi tehdä?

 

 

Onneksi sentään Aatami+Pocahontas -kudun tyypit näyttävät suht normaaleilta...

 

Poseidon ja hänen paras poseeraus. Miehistyis jo.

Lohdutuskuva

Toinen lohdutuskuva

Lätinää

Huomasin juuri, että elokuun Tropical Fish Hobbyistin numerossa oli pitkä juttu taistelukaloista. Harmi, kun en kieltä oikein ymmärrä, vaikutti kyllä tosi mielenkiintoiselta jutulta. Siellä oli evämuodoistakin kerrottu sekä ruokinnasta. Ihan asiallinen teksti ymmärtääkseni.

Tänään tuli vaihdettua kaikkiin poikasaltaisiin aika reippaasti vettä ja huollettua ne kunnolla muutenkin. Jospa huomenna saisi kuvailtua hieman poikasia. Kuvia on niin kiva katsella. :)

EDIT: Se on sitä paitsi lokakuun numerossa. Heh. Ei aina voi ymmärtää. Eihän nyt edes vielä ole lokakuu.

Poikasarkea

DaCapo+Ariel -kudusta lilluu poikaslaatikossa 4 poikasta. Kolme isompaa ja yksi vähän kääpiö. Näissä poikasissa on jotain vähän outoa, niiden ruumiinmuodossa. Saapa nähdä, onko se vain kasvuvaihe vai mitä. Silmissä ovat nyt kasvaneet. Yhdellä poikasella näkyy nyt hieman vihreää helmiäistä, muuten ovat aika tummanpuhuvia, hyvin näkyy värierot jo tuosta Aatamin ja Pocahontaksen kudusta.

Aatami+Pocahontas -kudun poikasia on lukematon määrä uimassa. Siellähän on muutama DaCapon ja Arielinkin penska seassa, luulen tietäväni, mitkä ne ovat, mutten voi olla varma. DaCapon ja Arielin penskat ovat nimittäin hieman isompia. Aatamin ja Pocahontaksen penskat ovat osa sinertäviä ja osa ihan valkoisia vielä. Kasvavat ja syövät erittäin hyvin, toisesta päästä menee artemianmunia sisään ja toisesta päästä tulee samaan aikaan kakkaa ulos. Vähän on onneksi luonnollistakin karsiutumista tapahtunut, en nimittäin tiedä, minne tungen nuo jos sieltä selviää useampi poika.

No ei oikeen mene putkeen nyt...

..Tää taistelukalahomma nimittäin. Kake on edelleen entisellään, hirvee plösö. Reipastunut kuitenkin ihan selvästi, ei enää löhöä pohjalla samaan malliin. En kyllä tiedä mitä sille teen, annanko vielä muutaman päivän armonaikaa. Kiitos, millia, vastauksesta alempaan!

Taistelukalakasvatus on ihan hyvässä vauhdissa taas, tosin mun artemiat on tosiaan menneet pilaan. Sieltä ei kuoriudu muuta kuin niitä hiton lonkeroöttiäisiä! Olen nyt yrittänyt syöttää Cyclop-Eezeä ja kuorittuja artemianmunia, mutta ne sottaavat kamalasti. En ole nähnyt poikasten oikeastaan syövän niitä, mutta totta ne jotain maistelevat kun masut on pulleat ja punertavat? DaCapon ja Arielin kudusta on ainakin kaksi selviytyjää, voi olla enemmänkin, jippii! Toivottavasti kasvaisivat kunnolla!

Kake aikalailla entisellään..

..hirmu reippaana kuitenkin kerjäämässä heti evästä, kun altaan luo menen. Mietin kovasti eilen illalla, että onko näitä vesipöhöjä monentyyppisiä. Muistelin tuttavaa, jonka kalalle tuli hyvästä hoidosta huolimatta jokin suolistotulehdus, jonka seurauksena kala turposi ja lopulta kuoli. En osaa sanoa, mistä tämä Kaken tilanne nyt johtuu, varmaan monen asian yhteissumma. Sillä on varmasti heikkoutta vielä muuton jälkeen, ehkä vedenvaihtoväli oli liian pitkä, ehkä korkeampi ikä herkistää, ehkä näin vain kävi, ehkä. Olen kovasti myös miettinyt Kaukasta ja DaCapoa, jotka on pitkäeväisimmät kalat minulla. Ne käyttäytyvät eri tavalla, kuin muut kalani, eivät ole alun alkaenkaan olleet niin innokkaita. Ne tuntuvat herkemmiltä, kuin muut kalani. Haluaisin muiden taistelukalakasvattajien kommentteja tähän asiaan. Kaukas ja DaCapo on minulla ainoat pitkäeväiset HM taistelukalat, eikä minulla aiempaa kokemusta niistä ole. Ne rätköttävät paljon enemmän pohjalla, kuin muut kalani. Onko tällainen käytös normaalia pitkäeväisille kaloille?

Kakella pahimmanlaatuisia ongelmia...

Joku aika sitten huomasin, että sen maha oli turvonnut. Epäilin tietysti heti liikaruokintaa tai vesipöhöä. Vaihdoin vettä kunnolla, putsailin altaan kunnolla pohjaa myöten ja laitoin Fungus Clearia. Samalla vähensin ruokintaa reilusti. Tänään huomasin, että Kake on turvonnut entisestään, eikä nyt voi olla kyseessä huono vesi tai liikaruokinta. Altaassa on kunnollinen kiertokin nyt... Välissä se oli jo paljon paremman näköinen. Mitä ihmettä tämä nyt voi olla? En kait voi jättää herraa kokonaan ruokkimatta... Sillä on kyllä maha tosi turvonnut, suomut ei törrötä, eikä silmätkään, mutta niskassa sillä on liikaruokintaan viittaava epämuodostuma.

Artemiasatsissa on jotain vikaa

Ei ole enää tuosta satsista, joka mulla on, aikoihin kuoriutunut kunnolla artemiaa. Aaargh! Äsken vasta tajusin tämän, kun kolmatta päivää katselen vain muutamaa artemiaa lillumassa hautomossa. En ole tottunut kuivaruokaa syöttämään poikasille noin pieninä, mutta toivotaan, että cyclop-eeze kelpaa noin pienten poikasruoaksi!

Lisäksi mulla pitäis vaihdella vesiä noihin lätäköihin tänään, pelottaa jo valmiiksi. Kaikkein kurjinta taistelukalan poikasten hoidossa on vesien vaihdot silloin, kun ne on niin pieniä, ettei niitä näe.

Vieläkin poikaskuulumisia :P

Löysin siitä pikkusesta rasiasta, jonne noukin Arielin ja DaCapon kudun talteen, kolme eläväistä poikasta nyt! Kippasin ne Aatamin jälkikasvun kanssa samaan tankkiin nyt, kun ne on oppineet uimaan. Saapa nähdä, onko päivän ikäero tuon kokoisilla poikasilla liikaa. Vilkaisin vielä kudetuslootaa, niin yllätys yllätys siellä on vielä ainakin kolme poikasta lisää! Näköjään kutu voi selvitä ihan ilman iskää ja ihmisen kosketusta aika hyvinkin, vaikka altaan puolella lisäsin pintakiertoakin reippaasti. Jos olisin ajoissa huomannut nuo kolme isomman tankin puolella olevaa, en olisi edes kipannut noita kolmea sieltä pakasterasiasta Aatamin kakrujen sekaan vaan olisin koettanut kasvatella niitä omassa altaassaan. Meinasin tänään siirtää tuohon kudetusaltaaseen Ruiskaunokin, jotta olisi saanut olla hetken eristyksissä ennen kuin koetan kudetusta Areksen kanssa, mutta nyt en uskalla, jos sieltä löytyisi vielä lisääkin poikasia. Toistaiseksi en isommalta puolelta siirtänyt poikasia nyt mihinkään, olkoot siellä jos niiden selviytymismahdollisuudet olisi siirtämättä paremmat. :)

Poikaskuulumisia

Aatami + Pocahontas -poikue on erittäin reipas ja isokokoinen poikue. Isukki lähti tänään yksiöön asustamaan, oli kyllä sääli ottaa se pois poikasten luota kun olisi tahtonut vielä niitä hoitaa.
Ariel + DaCapo -poikaskipossa on kaksi poikasta ja läjä homehtuneita munia. Jippii. Nyt olis hyvät neuvot kalliit, että saisin noista kahdesta jomman kumman säilymään hengissä!

Olen tässä pari päivää...

...miettinyt vähän tätä taistelukalakasvattelua. Mulla on ihan hirveä määrä opittavaa vielä evämuodoista, värien periytymisestä jne. Kuitenkin on ollut ihan kiva huomata, että on löytänyt tästä "sen jutun". Eli sen jutun, mihin tahtoo keskittyä. Tällä hetkellä se on tämä lyhyteväisten kasvattelu. Toivon, että Turkoosi ja Ares olisivat pian siinä kunnossa, että voisin ne kudettaa keskenään.

Toinen "oma juttuni" on tuo Aatami. Se on huntupyrstö eikä mikään komea, mutta se on silti niin uuttera ja upea. Tietysti kauneus on katsojan silmässä. Ja se on ensimmäinen oma kasvattini ja sillä on nyt poikue. Tässähän aivan herkistyy. :D Toivottavasti se innostuisi seuraavaksi kutemaan Amelian kanssa, nyt kun sillä on kokemusta. Jospa se ymmärtäisi nyt, että Amelia on altaassa muustakin syystä kuin valtaamassa hänen reviirinsä. Olisi kivaa saada tuo väri säilymään, sillä en usko, että Pocahontaksen ja Aatamin poikueesta tulee kovinkaan montaa pastellia (royal blue + pastelli). Hauskaa kuitenkin nähdä, mitä sieltä tulee, miten tuo turkoosi kiilto (en tiedä, onko se helmiäistä vai mitä) Aatamissa vaikuttaa tuon sinisen värin kanssa ja tuleeko poikasille tuollaista bling blingiä. :)

Poikasia on ja ei ole

Aatamin poikue kasvaa hurjasti. Tänään olis aika siirtää Aatami pois altaasta. Poikasia on paljon ja Aatami pitää niistä edelleen hyvää huolta. Yöllä kävin vilkaisemassa, niin osa poikasista oli lähtenyt pesästä ja ui toisella puolen allasta. Aatami vissiin väsyi kuskaamaan penskoja takaisin kotiin, ja on nyt rakentanut uuden kuplapesän toiselle puolen allasta.

DaCapon siirsin tosiaan eilen kutulootasta pois ja otin munat omaan huostaani. Joko ne ei ole hedelmöittyneet tai sitten ne ovat muuten vain homehtuneet, nimittäin eläviä poikasia en erota, ja munia näyttää edelleen olevan sama määrä kuin illallakin pesässä. Nyt on vähän sormi suussa, odotanko jos poikasia ilmaantuukin ja jos ei ilmaannu, niin mistä keksin uuden miehen tuolle Arielille.. Ja mitä teen noiden vanhojen ukkojen kanssa, nimittäin DaCapon ja Kaukasin...

Tekisi niin kovasti mieli lähteä kalakauppaan hakemaan uutta verta vähän tänne. Pitkäeväisiä puolikuupyrstöjä en taida enää haluta, minulle päätyneet yksilöt ovat kaikki olleet jotenkin laiskoja ja haluttomia mihinkään. Olisi niin kiva kasvatella juuri niitä mitä haluaakin, eli pääasiassa lyhyteväisiä. Siinä on vain se ongelma, että ne ei mene kaupaksi. Kalakauppiaatkin on ilmoittaneet minulle, että lyhyteväisiä on ihan turha ottaa myyntiin... Harmi kun ihmiset ei ymmärrä.

Ja vielä "pikkupojat" kameran eteen :P

Ares

Ares

Ares

Poseidon

Poseidon

Poseidon

Poseidon

Nää penskat on tuosta Zeus&Donna -kudusta myös. Poseidon on vielä tosi kehittymätön, nyt siirsin sen yksiöön rähjäämään peilille. Ares on mielestäni melko onnistunut, vähän saisi eviä vielä kasvatella.

Tein vielä sellaisenkin tempun, että siirsin DaCapon pois kutualtaasta jo nyt, vaikka kutu ei ole edes kuoriutunut. Kudun siirsin sukkahousuista, pakasterasiasta, kuminauhoista ja vaahtomuovista kyhättyyn kelluvaan poikaslaatikkoon. Tämä toimenpide sen takia, että DaCapo ei hoitanut kutua ollenkaan. Aavistelen, että se olisi pistellyt jälkikasvun viimeistään sitten naamariinsa, kun se olisi kuoriutunut ja poikaset alkaneet liikahtelemaan. Toivotaan, että sijaisemon roolini onnistuu mitenkuten. Muutaman päivän päästähän saan sitten poikaset siirrettyä samaan lootaan Aatamin poikueen kanssa.

Aatami hoivaa poikuettaan erinomaisesti. Se on suorastaan taistelukalakoiraan prototyyppi. Poikasia on hurjan paljon ja ne on selvästi kasvaneet eilisen jälkeen. :)

Kuvia taas :D

Ruiskaunokki, jonka väri kyllä varmaan viel muuttuu

Ruiskaunokki (Zeus&Donna)

Ruiskaunokki

Hengailijat (Aatami&Pocahontas)

Aatami&Pocahontas

Aatami (Viktor&Selene) hoivaa kutua (Aatami&Pocahontas)

Aatami

Aatami

Aatami

Aatami

Aatami

Aatami

DaCapo vahtii kutua (DaCapo&Ariel)

Turkoosi (Zeus&Donna)

Pocahontas

Turkoosi

Turkoosi

Amelia (Viktor&Selene)

Vänkkyrä (Zeus&Donna)

Vänkkyrä

Turkoosi ja Vänkkyrä

Ariel (Crius Yksisilmä&Lasuria)