DT ja Ariel tutustelemassa

Eilen pääsivät tutustumaan toisiinsa pienen eristyksen jälkeen. Ariel löi kuturaidat päällensä ja DT'nkin tuli eloa, osaa se näköjään kosiskellakin. Siellä on maltillisen kokoinen kuplapesä nyt, ja meno tosi rauhallista. DT lipuu Arielin perässä ja välillä runttaa sen vasten laatikon reunaa. En tiedä, miksikä väkisinmakaamiseksi tuota nyt sanoisi... Ariel vaikuttaa melko kiinnostuneelta, mutta DT taitaa olla aika vanha jo ainakin käytöksestä päätellen. Välillä pidetään pikkuinen tauko, sitten jatketaan kosiskelua. On se Ariel täppiä jo kuitenkin ehtinyt eviinsä saada, joten kyllä sitä rajumpaakin rakkautta on ehtinyt olemaan.

Tänään Areksen pitäs lähtee pois poikastensa luota. Siellä näkyy muutamia siimahäntiä. Ei mitään isoa määrää. Toivon, että muutama kasvaa isoksi asti.

Kirjoittelen taas vähän lisäyksiä. Istuttelin kasvit nyt uuteen altaaseen, ja voi ihania vesimiekkaparkojani! Niiden juuretkin oli aivan mustat ja sain lehtiä nykiä pois ihan surutta kaikista yli puolet. :(  Alan jo epäillä, että 128 litraisen pohja on pilalla, kun kaikki kasvit jotenkin kärsii. Kohta menen laittelemaan hiilidioksidilitkut 60 litran altaaseen, jospa ihanat miekkani vielä lähtisivät tuosta.. Jos eivät lähde, niin surku kyllä tulee. Ihme ja kumma, vitamelalehti oli viihtynyt oikein hyvin, mitä nyt lehdet oli levässä ja reikäiset. Sieltä löytyi monta poikastakin seasta ja juuret olivat vahvat ja valkoiset. Miksi vesimiekat sulaa, mutta melalehti viihtyy? :S Samoin tiikerilumpeen juuret olivat limaiset ja mustat, yhden kapeavesimiekan juuret oli mustat, stellata oli sulanut juuresta lähtien ylöspäin ja samoin oli käynyt papukaijalehdelle. Miksi toisessa altaassa olevat miekat viihtyvät aivan samassa hiekassa? :S 128 litraiseen jätin ainoastaan aromivedensuosikin, joka viihtyy erinomaisesti, yhden ison kapeavesimiekan ja suuren läjän saniaista. Siitä tulee vähän kasvittomampi allas, kunhan tuo kanto nyt suostuisi uppoamaan. Ehkä kehtaisin pitkästä aikaa siitä ottaa kuvankin sitten.