Esittelyssä B-poikue, vol 1

Tässä eiliseltä kuvia B-poikueestani. Poikue on sinisen plakatkoiras Zeuksen sekä turkoosimarmori plakattyttö Donnan aikaansaannoksia. Poikue kuoriutui 11.02.2011, joka muutoin oli minulle murheen päivä.. Ehkä poikue on poismenneen ystäväni pieni lahja minulle.

HOX! En saanut kuvalinkkejä toimimaan, kummallinen tämä tekstieditori... Kuvat aukeavat isompina, kun klikkaa hiiren kakkospainikkeella "Näytä kuva" (MF). Poikasten kuvat on ottanut Piia85, iso kiitos! Vanhempien kuvat sain narmilta. Donnan väri on hieman muuttunut, se on nykyään lähes kokonaan jo sininen.

Huomatkaa limaskan koko kalaan nähden

Pistian juurten lomassa

Pyrstön yksityiskohtia

Suolikin näkyy :P

Emo Donna, kuvannut narm

Isä Zeus, kuvasta kiitos narm!

Metsästämässä kannonjuurella

Zeuksen ja Donnan poikue kasvaa

Edelleen näkyy olevan hyvä määrä poikasia. Eilen sain laskettua niitä noin 20, mutta todellisuus on enemmän, sillä en erota läheskään kaikkia pistian seasta. Poikaset syövät reippaasti ja pienet masut pullottaa punaisina. Ovat kasvaneetkin tosi selvästi jo, paljon nopeammin, kuin eka poikueeni. Että kai tätä voi alkaa jo sanomaan B-poikueekseni, kun kerran olen saanut poikaset pysymään hengissä yli viikon ikään.

Poikanen eilen kuvattuna. Hyvin jo saa tuolla
vanhalla kameran ruoskallakin kuvan. :)

Poikaset uivat jo ja syövät :)

Hyvin näkyy artemia-automaatti toimivan, tosin en ihan täysin ole vielä keksinyt, kuinka sen sisältö vaihdetaan kun minullahan ei noita pelkkiä artemian munia ole, vaan seassa on suolatkin, joten joudun kuitenkin vaihtamaan koko sisällön vaikka automaatin käyttöohjeissa sanottiin, että vesi vaihdetaan 10 päivän välein. Varmaan tänään illalla / huomenna aamulla täytyy laittaa esikasvatukseen uusi satsi munia.
Hyvin myös artemiaa siitä hautomosta vapautuu. Hirveästi poikaset eivät vielä syö, tuijottavat artemioita nälkäisen näköisinä mutta olisivatko nuo kuitenkin vielä liian pieniä haukkaamaan artemiasta.

Poikasia tuntuu olevan ihan riittävästi. Varsinkin nyt, kun poikaset uivat jo vilkkaasti, näkyy niitä siellä täällä säntäilemässä jonkin näkymättömän perässä. Saisipa vain kuvia otetuksi, mutta en tiedä vieläkään, mikä kameraani vaivaa...

*vilin vilin* -kuuluu poikaslaatikosta

..kun pikku taistelukalanpoikaset siellä vilistävät menemään. Useita kymmeniä noita varmuudella on nyt hengissä. Tänään Zeus lähti yksiöön mököttämään, ja poikaset joutuvat nyt pärjäämään omillaan. Huomenna virittelen artemia-automaatin altaaseen. En ole ennen kokeillut tuota, saapa nähdä onnistuuko. Ideana tuon hankkimisessa oli, että poikaset saisivat nälkäisinä syödäkseen. Viime kudussa syötin käsipelillä poikaset, ja tuntuu, että siksi selviytyjiä on noin vähän eikä niiden kasvu ollut kovin tasaista. Toivottavasti nyt menee vähän rutiinimmin, kun allaskin on isompi -totta ne poikaset nyt osaavat sieltä etsiä ruokaa?

Viime kerrallahan tein kaiken, mitä ikinä mistään luin; pyydystin poikasia pienemmän verkon sisälle, jotta voisin ruokkia paremmin. Pari päivää tätä jatkettuani huomasin, että verkon ulkopuolelle jääneet poikaset olivat paljon isompia, joten vapautin loputkin. Ruokintakin oli vähän epäsäännöllistä, sillä en vain osaa olla kellontarkka. Jospa nyt onnistuisi paremmin.

Jos jollekin tulee mieleen jotain vinkkejä tuollaisen ilmapumpulla toimivan artemia-automaatin käytöstä, minulle saa vinkata. En nimittäin saanut suomenkielisiä ohjeita tuon hautomon mukana. Olen nyt erilliseen pulloon laittanut artemiaa esikasvatukseen, saavat siellä porista huomiseen saakka, jonka jälkeen siirrän ne tuohon automaattiin.

Meillä on poikasia :)

Zeus&Donna -kutu onnistui oikein hyvin ja tällä hetkellä pesässä on hyvä määrä pieniä siimahäntiä. Määrää on vaikea arvioida, sillä pistiaa on pinnassa todella paljon. Minne vain katseensa tuolla kohdistaakin, näkee poikasryppäitä. Zeus hoitaa pesää tunnollisesti edelleen. Toivon oikein monta selviytyjää tästä poikueesta, joka ei vaatinut minkäänlaisia toimenpiteitä, jotta kalat kutuhommiin ryhtyivät. Olisipa aina näin helppoa!

PS: Liitän tähän millian kommentin tuosta kutulaatikon valojen päällä pitämisestä. Ensi kerralla siis voi ihan huoletta valot pitää päällä:

Taitaa olla legendaa tuo mätimunien valoherkkyys? En nimittäin ymmärrä miksi laji minkä munat ovat valoherkkiä sijoittaisi ne mahdollisimman lähelle pintaa tai jopa pinnan yläpuolelle vaahtokukkulan huipulle. Evoluutio olisi hoidellut koko lajin ajasta ikuisuuteen aika päiviä sitten jos niin olisi.
Mulla on aina taistojen kutuloorissa valot päällä. En ole huomannut että kuplapesän sijainnilla olisi suhdetta valaisimen sijaintiin.

Että anna olla valot päällä vaan niin kasvit jaksaa paremmin.

 

Zeus&Donna -kutu

Vaikka onkin hieman pettymyksiä taas sattunut, tänään olen saanut kuitenkin iloita Zeuksen ja Donnan kudun seuraamisesta. Saa nähdä, selviytyykö useampi poikanen, kun kutulootana on tällä kertaa ihan kunnolla sisustettu allas suodattimineen ja valaisimineen. Kutu edistyi hyvin ja munia näyttää olevan oikein hyvä määrä pistian ja vesisaniaisten seassa. Pesä on melko suuri ja munat vielä toistaiseksi hajallaan pesässä, mutta Zeus vaikuttaa hyvältä iskältä ja siirtelee munia ahkerasti.

Ainoa vaikeus tuossa lootassa näkyy olevan, etten osaa päättää, pidänkö valoja vai en. Mätimunat ovat tietääkseni melko valonherkkiä, joten olen tyytynyt vain pieniä hetkiä pitämään valoa päällä. Huomenna illalla sitten pidemmäksi aikaa .

Kamerani tai tietokoneeni sanoi tänään poks. Kameralla saa kyllä kuvia otettua, mutta koneelle siirrettyä niitä ei näy. En tiedä, kummassa vika nyt on, mutta olisi kiva jos kamera alkaisi toimimaan, jotta saa kuvailtua noita kalojakin. Zeuksen ja Donnan puuhista sain kuvia otettua, mutta ne ovat ikävä kyllä juuri näitä kuvia, joita en koneelle pysty siirtämään.

Pieleen meni, taas

Eipä tuosta Pätkis x Kraven kudusta sitten ole selviytyjiä. Harmittavaa. Leuka alas vain ja kohti uusia pettymyksiä..

Poikasia on!

Vaikka heitin jo melkein laatikon vedet menemään, kun munat niin mystisesti "katosivat" eikä roikkujia näkynyt pesässä, niin päätin nyt vielä kurkkia pesään. Sieltä löytyi ainakin 2 kpl pomppijoita! Toinen oli juuri sopivasti silmieni edessä jotta varmasti hänet näkisin. :)

Pätkis hoivaa pesää

Pätkis on jatkanut pesän hoitamista tänäänkin. Päivällä näkyi pesässä munia ja liikahtelua edelleen, nyt erotin enää pari munaa. En tiedä, eipä tuo kyllä ole syönytkään muodosta päätellen munia. Saa nähdä, alkaako pikkuisia häntiä erottamaan. :)

Pätkis hoitamassa pesäänsä likaisen lasin takana

Pätkiksen esittely

Tässä siis tämä minun chokolate -tyttöni "Pätkis". Evät eivät ihan taida olla HM, vaikka suku sen mahdollistaisi. En tiedä sitten, miksi tällaisia kutsutaan. Luonteeltaan Pätkis on räväkkä ja oikein miehinenkin, niin kuin edellisistä kirjoituksista voi huomata, hoitaa niin kudun kuin pesänkin.

Pätkis, evät saaneet hieman täppiä.

Pätkis, the YH-Äiti, mies-nainen

Pätkis ja Kraven saivat kuin saivatkin jotain pihalle puristeltua, mutta tilanne on edelleen hieman omituinen. Nimittäin, Pätkis on nyt se, joka hoivaa kutua, ei Kraven. Pätkis kerää munat, puhaltelee uusia kuplia ja vartioi pesää. Poistin nyt Kravenin altaasta sitten, jätin Pätkiksen ainakin keräämään ympäriinsä ajelehtivat munat yhteen nippuun ja katson sitten, koetanko haudottaa ja hoidattaa Pätkiksellä kudun ja poikaset. Tällä hetkellä se näyttää hämmästyttävän uutteralta hoitajalta.

En minä ymmärrä enää yhtään mitään...

Kravenit yms. eivät vielä perjantaina päässeetkään uusiin koteihin, joten täällä ne vielä ovat. Pätkiksellä oli heti eilisestä lähtien komeat kuturaidat, joten päätin nyt tehdä vastoin kaikkia ohjeita ja aamulla päästin sen Kravenin altaaseen. Olen nyt sitten aamun seuraillut mitä omituisimpia tapahtumia.

Ajatustasollahan tuon Laiskimus-Kravenin ja Hurjapää-Pätkiksen yhdistäminen oli mitä loistavin idea. Äksöni alkoi ihan heti, ja Pätkis on kyllä tomera tyttö. Mutta jotenkin en usko, että tästä kudusta mitään koskaan tulee. Kummallakin kalalla on nimittäin oma pesä eri puolilla altaita. Kravenilla se sen tekemä kaksi kuplaa, Pätkiksellä vähän enemmän. Kraven kosii Pätkistä oman pesän alla, ja Pätkis käy siellä välillä pyörähtämässä. Sitten palaa omalle pesälleen, Kraven seuraa. Kraven ei osaa selvästikään puristella Pätkistä kunnolla, sillä olen nähnyt vain Kravenin taipuneena rullalle tuolla nyt ja Pätkis karkaa syleilystä ja painelee omille teilleen. Puristelu on tapahtunut Pätkiksen pesän alla, ja puristelun loputtua ei mitään keräillä vaan Kraven ui vartioimaan omaa pesää ja kosii siellä Pätkistä. Sillä aikaa Pätkis hoitaa omaa pesäänsä.

Täytyy kyllä vain sanoa, etten mä ymmärrä yhtään mitään enää tästä taistelukalaharrastuksesta.

Tuo Aatami on hullu...

Ihan sekasin päästään. Se oli vielä noin viikko sitten usean naaraan kanssa samassa lootassa ilman vaikeuksia. Nyt olen nostanut sen yksiöön, eikä voi muuta sanoa, kuin hullu se on. Ensin Sophia -rassukka. Nyt laitoin Amelian sinne näytille verkon sisässä, ja samaa tappomeininkiä jatketaan. Pesä sillä on ihan hillitön, mutta ei tuota Ameliaa kyllä uskalla tuolta vapaaksi päästää.

Narmilta tuli tänään kolme uutta kalaa: Zeus, sininen poika, Donna, vihreä dalmatialainen tyttö ja Pätkis, suklaanvärinen tyty. Hyvin ovat kalat kotiutuneet, ja vaikuttavat pirteiltä.

Aijai, pieleen meni ja pahasti

Eipä tuo Lucian saanut mitään aikaiseksi Sophian kanssa, vaikka välillä näytti todella lupaavalle. Huljautin sitten Sophian Aatamin boksiin, kun siellä oli oikein komea kuplapesä. Käytin koiran kakalla, ja takaisin tullessani näin Sophian makaamassa kyljellään pinnassa. Minun tullessa paikalle Aatami lähti ajattamaan sitä takaa. Nappasin äkkiä Sophian pois altaasta ja pistin yksiöön kera vedenparannusaineen ja hyvän ilmastuksen. Siellä se tokeni oman aikansa. Reikä sillä oli kyljessä ja evät revitty aivan riekaleiksi. Oma mokani, kun en malta mieltäni noiden kanssa! Tällä hetkellä Sophia on edelleen omassa yksiössään ja saa ollakin muutaman viikon. Se on näiden minun kokeilujeni aikana mahansakin menettänyt, en sitten tiedä puskiko kudun omia aikojaan pihalle jonnekin vai onko muuten vain laihtunut... Nyt tyttörukka näyttää kyllä oikein pirteältä ja hyvinvoivalta, ui reippaasti ja syö hyvin. Toivottavasti tämä alamäki loppuu jossain vaiheessa.

Aatami

Tämänpäiväisiä kuvia tuosta hurjimuksesta. Ärhäkkä tapaus! Aatami (Dr. Adam Lockwood) on siis tuosta ekasta poikueestani, joka syntyi 18.09.2010. Pyrstö- ja peräevä Aatamilla sai täppiä toiselta pojalta noin kuukausi sitten, kun karkasi kelluvasta poikashäkistä. Nyt näyttää jo aika hyvin parantuneen, vaikka kyllä loukkaantuneet kohdat vielä erottaa.

Kaloja uusiin koteihin

Huomenna Selene, Sonja ja Kraven lähtevät uuteen kotiin viettämään vanhuudenpäiviä. Kivaa kun kalaset saivat hyvän vanhuudenkodin. :) Selene ja Sonjahan eivät vielä kovin vanhoja ole, ehkä alle vuoden. Viime kesänä ne alle 3 senttisenä sain. Isoja rouvia ovat jo, joten niille ei varmaan enää ukkelia löytyisi. Toivottavasti uudessa kodissa onnistuttaisi Kravenia kudettamaan, se on niin hieno kala. Harmi, kun itse en siitä yhtään poikasta saanut teetettyä. :/

Periksi ei anneta!

Tänään Lucian intoutui rakentelemaan kunnon kuplapesän sen kahden kuplan rinnalle, mitä se eilen vartioi. Sophiakin on saanut hieman rohkeutta ja lisäsin sen soppaan illalla. Lucian rakentelee kovaa vauhtia pesää, välillä käy houkuttelemassa Sophiaa pesälle ja pari kertaa tyttö on innostunut seuraamaankin ukkoa. Pääasiassa kuitenkin mennään rallia ympäri allasta. Eli pientä edistystä sentään havaittavissa! Ainakaan kumpikin ei vain makaa omalla puolellaan. Lucian on ehtinyt antaa täppiä Sophian eville jo aika paljon, joten jos ei ihmeitä ala tapahtumaan, poistan tytön taas huomiseen.

Sophiasta tulikin jotain muuta kuin turkoosi

Lucianin kanssa kutupuuhia harjoitteleva Sophia vaihtoi väriään turkoosista joksikin muuksi. Hämmästykseni oli kyllä valtava, sillä ajattelin tytön olevan ihan puhtaasti vain turkoosi/vihreä.

Tässä tämä kokemattomuus näissä asioissa taas huomattiin. Mutta ei voi kuin sanoa, että harjoitus tekee mestarin. Ihmettelinkin hieman, kun ei tuosta Viktorin ja Selenen poikueesta putkahtanut kuin yksi tummempi poikanen, mutta tässä on nyt toinen.

Muuten kudetus näyttää siltä, että ei hyvältä näytä. Sophia oli poissa kutulaatikosta yön yli, Lucian oli sillä aikaa lakannut hoitamasta pesää. Ei tästä tunnu tulevan nyt yhtään mitään. Poikaslaatikossa ei tällä hetkellä ole enää kuin kolme kalaa, joista yksi tuo pastelli poika ja kaksi pientä tyttöä. Sinne ollaan kovalla kiireellä rakenneltu kuplapesiä, ja kuten Sophia, myös muut poikueen isommat kakarat ovat jo reilusti kutukokoisia, joten eiköhän kohta (toivottavasti) päästä seuraamaan F2-poikueen kasvua.

Pientä säpinää pesän alla

Viktorin ja Selenen turkoosi tyttöpoikanen Sophia on tällä hetkellä Lucianin kanssa samassa boxissa. Tytöllä on kuturaidat, mutta se on välillä myös tosi peloissaan. Varmaan kokemattomuutta. Pientä säpinää on välillä nähtävissä, mutta seuraillaan mitään toivomatta tilannetta. Viime yrittämällä Lucianilla oli selvästi liian iso tyttö, joten kutu ei koskaan hedelmöittynyt. Sophia on kuitenkin pienempi, joten jos Lucian onnistuisi nyt puristelemaan naaraan kunnolla. Sormet ja varpaat vain pystyyn, että jotain tapahtuisi!

Esittelyssä poikue 1, s. 18.09.2010

En tiedä, pitäisikö minulla nimetä nämä poikueet samaan tapaan kuin "oikeat" kasvattajat tuppaa tekemään, eli päivämäärä ja vanhempien nimikirjaimet. En näin kuitenkaan tee ainakaan vielä, sillä varmaan nimeäisin poikueen jotenkin tosi tyhmästi kun en kaikkea vielä ymmärrä...


Emo Selene


Isä Viktor

Poikue oli alunperin aika iso, noin 70 munaa näin pesässä. Viktor hoisi pesää ja poikasia hyvin. Kuitenkin, ilmeisesti kokemattomuuttani, poikasia kuoli hurjat määrät. Isoksi asti sain vain kahdeksan, eikä poikaset kehittyneet mielestäni hirveän hyvin (nopeasti). Suurin osa poikasista on evämuodoltaan huntupyrstöjä, loput ilmeisesti jotain combeja, eli kertoo siitä, että jomman kumman vanhemman takaa (emon) löytyy huntupyrstöä.

Tässä kuvia poikasten kehityksestä:
16.10:




13.11:




30.12:




28.01:

"Sophia"


"Sophia"




"Dr. Adam Lockwood"


"Amelia"