Lamakautta?

Muiden blogeja kun lueskelee, niin näyttää vahvasti olevan lama tässä taistelukalakasvatuksessa.

Minullakin käynyt mielessä, että noita on jo vähän liikaa. Aikuisia naaraita on enemmän kuin tarvitsen, ja aikuisia uroksia kolme, joista ketään en aio nyt käyttää hetkeen. Itselläni tätä harrastusta syö poikasten olematon menekki. Ei ole mitään järkeä kasvattaa isoja määriä poikasia, jotka jäävät sitten pieniin purkkeihin kotiin elätettäväksi. Plaah.

Tällä hetkellä on kasvamassa edelleen Aatamin poikue, Areksen poikue ja DT:n poikue. DT:n poikueessakin näyttää olevan aika monta naperoa. Timmy, vammainen poikanen, on kadonnut. Luulen, että isommat tyypit ovat syöneet sen.

Ja sitten vielä. Yhdessä altaassani on nyt sinilevää. En ymmärrä, miksi. Luulen kantaneeni sen naapurin altaasta käytyäni hoitamassa sitä naapurin loman aikana. Se nimittäin oli ihan täpötäynnä ko. bakteeria. Kaloilla evärutot jne. Nyt on sitten tehohoidolla tuo allas, lämpöjä laskin monta astetta, vettä vaihtuu nyt päivittäin, pintoja rapsutellaan ahkeraan. Jos ei auta, niin sitten pitää vain heittää kasvikset pois ja perustaa allas uudelleen. Yök yök. Onneksi omat kalani ovat terveitä.

Saisi noita poikueita vähän isommaksi, ja eteenpäin, niin pääsisin viimein yrittämään kunnolla Amelian kudetusta DT:n kanssa. Sieltä voisikin tulla ihan vinkeitä värejä. Niihin kun on pakko vähän keskittyä, kun ei nuo eri evämuodot oikein täällä "myy".

PS: Viikon päästä olen menossa Lempäälään. Jos joku haluaa alimittaisia VT+VT -risteytyslapsia, viestiä tänne. Samalla voin mm. Poseidonin myydä, jonka sukupuolesta en ole ihan varma.

Elossa ollaan

Minä ja pennut. Tässä on autettu kissaemoa pari päivää, kätilönä nimittäin. Ihan kauheeta hommaa, en suosittele kenellekään.

Poikasia!

Ai vitsi, näitä poikasilmoituksia on niin kiva aina laitella. DT + Ariel -kudusta on nyt kuoriutunut oikein hyvä määrä poikasia, ja DT hoitaa niitä kunnialla. Tämä sai minut miettimään taas tuota DaCapo + Ariel (ja muut tytöt) -kutua, joista kuoriutui aina vain muutama poikanen. Taisi vika olla DaCapossa, sillä nyt on ainakin todistettu, ettei Arielissa ole vikaa. Jännityksellä odotan, millaisia poikasista tulee.

Ai niin, eilen posti toi minulle NobilFluidia, mutten ole vielä päässyt ollenkaan sisälle tuohon litkuun. Se on niin jotenkin kokkareista, ettei se tahdo tulla ulos purkista. Lisäksi kävin eilen ostamassa yhden uuden vanhan akvaarion, 90 litraisen, jonka hajotin kun nostin autosta. Tosin siitä meni vain muovinen yläkehys, joka posahti ja lensi otsaani.

DT + Ariel kutu

Surviaisessa on voimaa! Aamulla nämä kaks tyyppiä sai surviaisen toukkia ruoaksi, nyt siellä kudetaan! Aikasta säälittävän näköstä yritelmää, mutta yritelmää kuitenkin. Meinasin jo luovuttaa eilisen jälkeen, mutta päätin kuitenkin kokeilla tänään vielä surviaisen voimin.

MUOKS: Vähän heikonlaisesta toiminnasta huolimatta pesässä on aimo annos munia ja DT näyttää niitä hoitavan oikein mallikelpoisesti!

N-P Tänään

Kuvia poikasten kehityksestä

Tässä on parit kuvat noiden värien kehittymisestä. Akvassa on ihan järkyttävän likaiset lasit ja samea vesi, sillä vaihdoin pohjamateriaalin siihen. Mutta kyllä näistä vähän erottaa, millaiseksi nuo värit ovat menossa. Ilman salamaa en ole vielä onnistunut ottamaan kuvia poikasista, ilman salamaa niillä ei erotu noin paljon tuota kellertävää/vihertävää väriä. Tässä ei nyt ole yhtään kuvaa sellaisista poikasista, jotka näyttää salamallakin ihan puhtaan sinisiltä. Niitä on aika harvassa tuolla lootassa.

Jännä raja vihreässä ja sinisessä tuolla perä- ja pyrstöevässä

Vihertävää ja jonkun pyrstö

Tumma raja peräevässä ja jännä hohde

Tälläkin tumma raja ja sinisen sävy vähän jännä

Saapa nähdä minkälaisia noista poikasista lopulta tulee..

Aatamin ja Pocahontaksen kersoista, siis. Niillä osalla näkyy selvä sininen värikerros, jonka päällä kellertävää väriä. Vinkeetä. Osa on muuttunut hieman tummanpuhuviksi nyt, ja evänreunat näyttää mustilta. Viimeksi näin poikasten tädeillä ja sedillä tuollaista, ja niistä tuli jonkinsortin laceja. Näyttivät mustilta kera sinisen tai vihreän helmiäisen. Tämä on just parasta tässä kasvattelussa (huom. en sano kasvattamisessa. Kasvattelulla ja kasvattamisella on vinha ero), että näkee poikasten kehityksen.
Jotenkin tuntuu, että se kupari väritys isoisältä saattaa kuin saattaakin periytyä poikasillekin.

Ei tule mitään tuon uuden ukon kudetuksesta

Siellä kyllä on kuplapesä, se kosiskelee, mut kaikki akat, joita oon kokeillu, menee vaan nurkkaan jököttämään eivätkä liiku sieltä mihinkään.

Siitä johtuen päätin nyt lohduttaa itseäni ja soittaa Haaparantaan, että mitäs kaikkea sieltä voikaan saada. Kerään vielä hetken rohkeutta soitella. :P

DT ja Ariel tutustelemassa

Eilen pääsivät tutustumaan toisiinsa pienen eristyksen jälkeen. Ariel löi kuturaidat päällensä ja DT'nkin tuli eloa, osaa se näköjään kosiskellakin. Siellä on maltillisen kokoinen kuplapesä nyt, ja meno tosi rauhallista. DT lipuu Arielin perässä ja välillä runttaa sen vasten laatikon reunaa. En tiedä, miksikä väkisinmakaamiseksi tuota nyt sanoisi... Ariel vaikuttaa melko kiinnostuneelta, mutta DT taitaa olla aika vanha jo ainakin käytöksestä päätellen. Välillä pidetään pikkuinen tauko, sitten jatketaan kosiskelua. On se Ariel täppiä jo kuitenkin ehtinyt eviinsä saada, joten kyllä sitä rajumpaakin rakkautta on ehtinyt olemaan.

Tänään Areksen pitäs lähtee pois poikastensa luota. Siellä näkyy muutamia siimahäntiä. Ei mitään isoa määrää. Toivon, että muutama kasvaa isoksi asti.

Kirjoittelen taas vähän lisäyksiä. Istuttelin kasvit nyt uuteen altaaseen, ja voi ihania vesimiekkaparkojani! Niiden juuretkin oli aivan mustat ja sain lehtiä nykiä pois ihan surutta kaikista yli puolet. :(  Alan jo epäillä, että 128 litraisen pohja on pilalla, kun kaikki kasvit jotenkin kärsii. Kohta menen laittelemaan hiilidioksidilitkut 60 litran altaaseen, jospa ihanat miekkani vielä lähtisivät tuosta.. Jos eivät lähde, niin surku kyllä tulee. Ihme ja kumma, vitamelalehti oli viihtynyt oikein hyvin, mitä nyt lehdet oli levässä ja reikäiset. Sieltä löytyi monta poikastakin seasta ja juuret olivat vahvat ja valkoiset. Miksi vesimiekat sulaa, mutta melalehti viihtyy? :S Samoin tiikerilumpeen juuret olivat limaiset ja mustat, yhden kapeavesimiekan juuret oli mustat, stellata oli sulanut juuresta lähtien ylöspäin ja samoin oli käynyt papukaijalehdelle. Miksi toisessa altaassa olevat miekat viihtyvät aivan samassa hiekassa? :S 128 litraiseen jätin ainoastaan aromivedensuosikin, joka viihtyy erinomaisesti, yhden ison kapeavesimiekan ja suuren läjän saniaista. Siitä tulee vähän kasvittomampi allas, kunhan tuo kanto nyt suostuisi uppoamaan. Ehkä kehtaisin pitkästä aikaa siitä ottaa kuvankin sitten.

Nössö on mies

Se sai hirveet raivarit kun nostin pahvinpalan sen ja Areksen altaiden välistä niin, että se näki Areksen.
Nyt sitten miettimään, miksei tytöt kiinnostu Nössöstä?
Niin ja epäilen nyt, että Poseidon on tyttö. Nimittäin sille Nössö ei saanut raivaria.

Olisipa tiennyt etukäteen....

...kun tuolla Djurmagazinettissa kävin. Nyt tutustuin niiden nettisivuihin ja siellä on saatavilla vaikka mitä ihanuuksia, joista en ole edes kuullutkaan! Labyrinttikaloissakin on mistä valita: http://www.djurmagazinet.se/index.php?option=com_flexicontent&view=category&cid=62&Itemid=1281
Taidanpa tehdä reissun sinne mahdollisimman pian uudelleen! Minulle luvattiin sieltä, että jos viikkoa ennen soittaa tilausta, ennen kuin menee käymään, on mahdollisuus saada mitä listoilta löytyy. :)

Nössö

Hmm, onko tuo tuplapyrstö sittenkään poika. Ainakin ihan hirveen nössö se on. Kuitenkin sen ruumiinmuoto on mun mielestä tosi poikamainen. Näytin Arielia sille, Ariel ei lyönyt kuturaitoja päälle ja tämä "poika" katosi kuin pieru saharaan kun näki Arielin. Äh. Ostinko sittenkin ylikasvaneen tytön riesakseni. Näytin Poseidoniakin sille, Poseidon alkoi leikkimään paikalleen kuollutta ja Tuplis oli ihan kuin ei olis nähnytkään Poseidonia. Onko nää kaikki sittenkin tyttöjä vai onko nämä ihan helkkarin nössöjä. Aresta voisin lasin takaa näyttää, se ei ainakaan ole nössö, mutten uskalla riskeerata sen poikasia. Antaapa Tuplan sitten kotiutua pari päivää ja näytellään sitten lisää ukkoja ja akkoja. Sittenpähän nähdään alkaako se tykkäämään kummasta, heh.

PS: Ostin Ruotsinmaalta lisäksi 4 kpl keltaisia sukarapuja sekä 6 kpl helmiseeprakaloja. :) Sukarapujen kanssa kävi vähän hullusti, olin ilmeisesti keittänyt ne auton jalkatilassa. Pussi oli kuuma, kun sen käsiini sain viimein, ja avasin kääreet kauhun sekaisin tuntein. Siellä löllötti pohjalla 4 tyyppiä mahat kohti taivasta... Ravistelin pussia hieman ja yksi liikautti hieman jalkaansa, ryntäsin hanalle ja kippasin pussiin kylmää vettä. Kolme virkosi hieman, alkoivat räpimään jaloillaan, ja kippasin paniikissa pussin vesineen päivineen altaaseen. Aamulla herätessäni juoksin heti altaalle, en löytänyt sieltä eläviä enkä kuolleita sukarapuja. Nyt myöhemmin löysin onneksi ainakin kaksi elävää ja hyvissä voimissa olevaa, JIPII!!! On ne niin sieviä! Syövätkin hyvin, joten toivottavasti loputkin heräsivät kuolleista ja tulevat pian syömään.

Double Trouble

Jahans, mun blogista on kovaa vauhtia tulossa kuvablogi. No ei se mitään. :)

Tässä on eiliseltä jonkinlainen löytö eläinkaupasta Ruotsista. Millia nimesi värin copper gas:ksi. Se on tuplapyrstö, varmaan aika vanha. Kauppias kertoi, että se oli ollut jonkun aikaa jo kaupassa.

Se maksoi muistaakseni 79 kruunua, eli noin 8 euroa. Ei paha hinta mielestäni. Näiden tuplapyrstöjenkin kanssa täytyy muistaakseni olla varovainen, kahta tuplapyrstöä ei saisi risteyttää keskenään jos ei tahdo vammaisia kaloja. Tällä kalalla on kuitenkin mielestäni melko nätti kroppa ja tykkään keltaisesta sen evissä. Se pitäisi nyt saada kotiutumaan ja kiinnostumaan peilistä, nyt se lähinnä tuijotti peiliä, muttei vaikuttanut vihaiselta sille.

Tässä vielä kuvasarja teinien kudusta: Kyseessä Ares ja Ruiskaunokki.

ALA NYT ANTAA!!!

...pyörryttää

Munia hakemaan

Teinirakkautta