Esittelyssä B-poikue, vol 1

Tässä eiliseltä kuvia B-poikueestani. Poikue on sinisen plakatkoiras Zeuksen sekä turkoosimarmori plakattyttö Donnan aikaansaannoksia. Poikue kuoriutui 11.02.2011, joka muutoin oli minulle murheen päivä.. Ehkä poikue on poismenneen ystäväni pieni lahja minulle.

HOX! En saanut kuvalinkkejä toimimaan, kummallinen tämä tekstieditori... Kuvat aukeavat isompina, kun klikkaa hiiren kakkospainikkeella "Näytä kuva" (MF). Poikasten kuvat on ottanut Piia85, iso kiitos! Vanhempien kuvat sain narmilta. Donnan väri on hieman muuttunut, se on nykyään lähes kokonaan jo sininen.

Huomatkaa limaskan koko kalaan nähden

Pistian juurten lomassa

Pyrstön yksityiskohtia

Suolikin näkyy :P

Emo Donna, kuvannut narm

Isä Zeus, kuvasta kiitos narm!

Metsästämässä kannonjuurella

Meillä on poikasia :)

Zeus&Donna -kutu onnistui oikein hyvin ja tällä hetkellä pesässä on hyvä määrä pieniä siimahäntiä. Määrää on vaikea arvioida, sillä pistiaa on pinnassa todella paljon. Minne vain katseensa tuolla kohdistaakin, näkee poikasryppäitä. Zeus hoitaa pesää tunnollisesti edelleen. Toivon oikein monta selviytyjää tästä poikueesta, joka ei vaatinut minkäänlaisia toimenpiteitä, jotta kalat kutuhommiin ryhtyivät. Olisipa aina näin helppoa!

PS: Liitän tähän millian kommentin tuosta kutulaatikon valojen päällä pitämisestä. Ensi kerralla siis voi ihan huoletta valot pitää päällä:

Taitaa olla legendaa tuo mätimunien valoherkkyys? En nimittäin ymmärrä miksi laji minkä munat ovat valoherkkiä sijoittaisi ne mahdollisimman lähelle pintaa tai jopa pinnan yläpuolelle vaahtokukkulan huipulle. Evoluutio olisi hoidellut koko lajin ajasta ikuisuuteen aika päiviä sitten jos niin olisi.
Mulla on aina taistojen kutuloorissa valot päällä. En ole huomannut että kuplapesän sijainnilla olisi suhdetta valaisimen sijaintiin.

Että anna olla valot päällä vaan niin kasvit jaksaa paremmin.

 

Esittelyssä poikue 1, s. 18.09.2010

En tiedä, pitäisikö minulla nimetä nämä poikueet samaan tapaan kuin "oikeat" kasvattajat tuppaa tekemään, eli päivämäärä ja vanhempien nimikirjaimet. En näin kuitenkaan tee ainakaan vielä, sillä varmaan nimeäisin poikueen jotenkin tosi tyhmästi kun en kaikkea vielä ymmärrä...


Emo Selene


Isä Viktor

Poikue oli alunperin aika iso, noin 70 munaa näin pesässä. Viktor hoisi pesää ja poikasia hyvin. Kuitenkin, ilmeisesti kokemattomuuttani, poikasia kuoli hurjat määrät. Isoksi asti sain vain kahdeksan, eikä poikaset kehittyneet mielestäni hirveän hyvin (nopeasti). Suurin osa poikasista on evämuodoltaan huntupyrstöjä, loput ilmeisesti jotain combeja, eli kertoo siitä, että jomman kumman vanhemman takaa (emon) löytyy huntupyrstöä.

Tässä kuvia poikasten kehityksestä:
16.10:




13.11:




30.12:




28.01:

"Sophia"


"Sophia"




"Dr. Adam Lockwood"


"Amelia"