Meillä on poikasia :)

Zeus&Donna -kutu onnistui oikein hyvin ja tällä hetkellä pesässä on hyvä määrä pieniä siimahäntiä. Määrää on vaikea arvioida, sillä pistiaa on pinnassa todella paljon. Minne vain katseensa tuolla kohdistaakin, näkee poikasryppäitä. Zeus hoitaa pesää tunnollisesti edelleen. Toivon oikein monta selviytyjää tästä poikueesta, joka ei vaatinut minkäänlaisia toimenpiteitä, jotta kalat kutuhommiin ryhtyivät. Olisipa aina näin helppoa!

PS: Liitän tähän millian kommentin tuosta kutulaatikon valojen päällä pitämisestä. Ensi kerralla siis voi ihan huoletta valot pitää päällä:

Taitaa olla legendaa tuo mätimunien valoherkkyys? En nimittäin ymmärrä miksi laji minkä munat ovat valoherkkiä sijoittaisi ne mahdollisimman lähelle pintaa tai jopa pinnan yläpuolelle vaahtokukkulan huipulle. Evoluutio olisi hoidellut koko lajin ajasta ikuisuuteen aika päiviä sitten jos niin olisi.
Mulla on aina taistojen kutuloorissa valot päällä. En ole huomannut että kuplapesän sijainnilla olisi suhdetta valaisimen sijaintiin.

Että anna olla valot päällä vaan niin kasvit jaksaa paremmin.

 

Zeus&Donna -kutu

Vaikka onkin hieman pettymyksiä taas sattunut, tänään olen saanut kuitenkin iloita Zeuksen ja Donnan kudun seuraamisesta. Saa nähdä, selviytyykö useampi poikanen, kun kutulootana on tällä kertaa ihan kunnolla sisustettu allas suodattimineen ja valaisimineen. Kutu edistyi hyvin ja munia näyttää olevan oikein hyvä määrä pistian ja vesisaniaisten seassa. Pesä on melko suuri ja munat vielä toistaiseksi hajallaan pesässä, mutta Zeus vaikuttaa hyvältä iskältä ja siirtelee munia ahkerasti.

Ainoa vaikeus tuossa lootassa näkyy olevan, etten osaa päättää, pidänkö valoja vai en. Mätimunat ovat tietääkseni melko valonherkkiä, joten olen tyytynyt vain pieniä hetkiä pitämään valoa päällä. Huomenna illalla sitten pidemmäksi aikaa .

Kamerani tai tietokoneeni sanoi tänään poks. Kameralla saa kyllä kuvia otettua, mutta koneelle siirrettyä niitä ei näy. En tiedä, kummassa vika nyt on, mutta olisi kiva jos kamera alkaisi toimimaan, jotta saa kuvailtua noita kalojakin. Zeuksen ja Donnan puuhista sain kuvia otettua, mutta ne ovat ikävä kyllä juuri näitä kuvia, joita en koneelle pysty siirtämään.

Pieleen meni, taas

Eipä tuosta Pätkis x Kraven kudusta sitten ole selviytyjiä. Harmittavaa. Leuka alas vain ja kohti uusia pettymyksiä..

Poikasia on!

Vaikka heitin jo melkein laatikon vedet menemään, kun munat niin mystisesti "katosivat" eikä roikkujia näkynyt pesässä, niin päätin nyt vielä kurkkia pesään. Sieltä löytyi ainakin 2 kpl pomppijoita! Toinen oli juuri sopivasti silmieni edessä jotta varmasti hänet näkisin. :)

Pätkis, the YH-Äiti, mies-nainen

Pätkis ja Kraven saivat kuin saivatkin jotain pihalle puristeltua, mutta tilanne on edelleen hieman omituinen. Nimittäin, Pätkis on nyt se, joka hoivaa kutua, ei Kraven. Pätkis kerää munat, puhaltelee uusia kuplia ja vartioi pesää. Poistin nyt Kravenin altaasta sitten, jätin Pätkiksen ainakin keräämään ympäriinsä ajelehtivat munat yhteen nippuun ja katson sitten, koetanko haudottaa ja hoidattaa Pätkiksellä kudun ja poikaset. Tällä hetkellä se näyttää hämmästyttävän uutteralta hoitajalta.

En minä ymmärrä enää yhtään mitään...

Kravenit yms. eivät vielä perjantaina päässeetkään uusiin koteihin, joten täällä ne vielä ovat. Pätkiksellä oli heti eilisestä lähtien komeat kuturaidat, joten päätin nyt tehdä vastoin kaikkia ohjeita ja aamulla päästin sen Kravenin altaaseen. Olen nyt sitten aamun seuraillut mitä omituisimpia tapahtumia.

Ajatustasollahan tuon Laiskimus-Kravenin ja Hurjapää-Pätkiksen yhdistäminen oli mitä loistavin idea. Äksöni alkoi ihan heti, ja Pätkis on kyllä tomera tyttö. Mutta jotenkin en usko, että tästä kudusta mitään koskaan tulee. Kummallakin kalalla on nimittäin oma pesä eri puolilla altaita. Kravenilla se sen tekemä kaksi kuplaa, Pätkiksellä vähän enemmän. Kraven kosii Pätkistä oman pesän alla, ja Pätkis käy siellä välillä pyörähtämässä. Sitten palaa omalle pesälleen, Kraven seuraa. Kraven ei osaa selvästikään puristella Pätkistä kunnolla, sillä olen nähnyt vain Kravenin taipuneena rullalle tuolla nyt ja Pätkis karkaa syleilystä ja painelee omille teilleen. Puristelu on tapahtunut Pätkiksen pesän alla, ja puristelun loputtua ei mitään keräillä vaan Kraven ui vartioimaan omaa pesää ja kosii siellä Pätkistä. Sillä aikaa Pätkis hoitaa omaa pesäänsä.

Täytyy kyllä vain sanoa, etten mä ymmärrä yhtään mitään enää tästä taistelukalaharrastuksesta.

Aijai, pieleen meni ja pahasti

Eipä tuo Lucian saanut mitään aikaiseksi Sophian kanssa, vaikka välillä näytti todella lupaavalle. Huljautin sitten Sophian Aatamin boksiin, kun siellä oli oikein komea kuplapesä. Käytin koiran kakalla, ja takaisin tullessani näin Sophian makaamassa kyljellään pinnassa. Minun tullessa paikalle Aatami lähti ajattamaan sitä takaa. Nappasin äkkiä Sophian pois altaasta ja pistin yksiöön kera vedenparannusaineen ja hyvän ilmastuksen. Siellä se tokeni oman aikansa. Reikä sillä oli kyljessä ja evät revitty aivan riekaleiksi. Oma mokani, kun en malta mieltäni noiden kanssa! Tällä hetkellä Sophia on edelleen omassa yksiössään ja saa ollakin muutaman viikon. Se on näiden minun kokeilujeni aikana mahansakin menettänyt, en sitten tiedä puskiko kudun omia aikojaan pihalle jonnekin vai onko muuten vain laihtunut... Nyt tyttörukka näyttää kyllä oikein pirteältä ja hyvinvoivalta, ui reippaasti ja syö hyvin. Toivottavasti tämä alamäki loppuu jossain vaiheessa.

Periksi ei anneta!

Tänään Lucian intoutui rakentelemaan kunnon kuplapesän sen kahden kuplan rinnalle, mitä se eilen vartioi. Sophiakin on saanut hieman rohkeutta ja lisäsin sen soppaan illalla. Lucian rakentelee kovaa vauhtia pesää, välillä käy houkuttelemassa Sophiaa pesälle ja pari kertaa tyttö on innostunut seuraamaankin ukkoa. Pääasiassa kuitenkin mennään rallia ympäri allasta. Eli pientä edistystä sentään havaittavissa! Ainakaan kumpikin ei vain makaa omalla puolellaan. Lucian on ehtinyt antaa täppiä Sophian eville jo aika paljon, joten jos ei ihmeitä ala tapahtumaan, poistan tytön taas huomiseen.

Pientä säpinää pesän alla

Viktorin ja Selenen turkoosi tyttöpoikanen Sophia on tällä hetkellä Lucianin kanssa samassa boxissa. Tytöllä on kuturaidat, mutta se on välillä myös tosi peloissaan. Varmaan kokemattomuutta. Pientä säpinää on välillä nähtävissä, mutta seuraillaan mitään toivomatta tilannetta. Viime yrittämällä Lucianilla oli selvästi liian iso tyttö, joten kutu ei koskaan hedelmöittynyt. Sophia on kuitenkin pienempi, joten jos Lucian onnistuisi nyt puristelemaan naaraan kunnolla. Sormet ja varpaat vain pystyyn, että jotain tapahtuisi!

Esittelyssä poikue 1, s. 18.09.2010

En tiedä, pitäisikö minulla nimetä nämä poikueet samaan tapaan kuin "oikeat" kasvattajat tuppaa tekemään, eli päivämäärä ja vanhempien nimikirjaimet. En näin kuitenkaan tee ainakaan vielä, sillä varmaan nimeäisin poikueen jotenkin tosi tyhmästi kun en kaikkea vielä ymmärrä...


Emo Selene


Isä Viktor

Poikue oli alunperin aika iso, noin 70 munaa näin pesässä. Viktor hoisi pesää ja poikasia hyvin. Kuitenkin, ilmeisesti kokemattomuuttani, poikasia kuoli hurjat määrät. Isoksi asti sain vain kahdeksan, eikä poikaset kehittyneet mielestäni hirveän hyvin (nopeasti). Suurin osa poikasista on evämuodoltaan huntupyrstöjä, loput ilmeisesti jotain combeja, eli kertoo siitä, että jomman kumman vanhemman takaa (emon) löytyy huntupyrstöä.

Tässä kuvia poikasten kehityksestä:
16.10:




13.11:




30.12:




28.01:

"Sophia"


"Sophia"




"Dr. Adam Lockwood"


"Amelia"