On muuten totaalisesti tämä touhu aallonpohjalla nyt, kun lueskelee viimeaikaisia merkintöjä. Tänään päästin suurimman osan DaCapo+Ariel -poikueesta paremmille surviaismaille, eli nitistin ne. Samaten lähti Kaukas, jonka pallomahaoireet eivät millään helpottaneet. DaCapon penskoilla epäilen nyt millian avustamana, että sieltä pomppasi pahimmanlaatuinen rosetailgeenimikälie esiin.
Aiemmin tässä viimeisen viikon sisään tapahtunutta, Aatami on kadonnut. Se on hävinnyt kuin savuna ilmaan. Mylttäsin koko altaan, jossa se majaili, mutta se ei yksinkertaisesti enää ollut siellä. Todennäköisesti se on jostain selittämättömästä syystä kuollut, ja pienet LG2-monnit ovat ruhon sitten toimittaneet eteenpäin. Olen todella surullinen tämän menetyksen takia, sillä en ymmärrä, miksi Aatami on kuollut. Se oli täysin terve, kun sen viimeksi näin ja hyvissä voimissaan. Olen todella surullinen ja harmissani, sillä kun on nainenkin tuolla vielä joka ei päässyt edes tositoimiin.. Miksi tän homman pitää olla aina tällaista, että ne kalat, joista on eniten iloa, kippaavat ekana? Ja miksi tän homman pitää olla tällaista, että ne parit, joita kaavailee toisilleen, eivät lopulta sovi toisilleen ollenkaan tai suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön?
Taitoista pitkästä aikaa
6 vuotta sitten
Otan osaa. :´(
VastaaPoistaOlen huomannut saman tuossa että ne parhaat ja rakkaimmat kuolee ensimmäisenä, kohtalo potkii päähän heti kun saa tilaisuuden. Niin kuin Suellekin kävi. Oli ihan kympin naaras ja sitten yht'äkkiä kanttuvei. Endymion myös lähti ja ainoa tosi upea MG HM-naaras minkä olen ikinä akvakaupasta löytänyt, lähti vieläkin nopeammin. Ihan uhmallani laitoin nimeksi viime syksynä melanoille ihanuuksille Aarre ja Unelma. Niin kävi niillekkin että Aarre kippas melkein samantien ja Unelma oli sairaana vähintään kerran kuussa.
Pitäisköhän vaihtaa harrastuksen suuntaa ja keskittyä rumiin ja vammaisiin taistoihin? Ne ei tahdo kuolla millään (muulla kuin teräaseilla).
Jos oot tulossa käymään Etelä-Suomessa, niin täällä olis edelleen Kaken vatsaevätön kopio tyrkyllä. Se on elellyt viimeisen kuukauden 310-litraisessa lehtikalojen, punakääpiöahventen ja tetrojen seassa plekovirtauksessa ja voi oikein mainiosti, eli oikein elinkelpoinen yksilö on vaikka pari evää puuttuukin.
Kiitos millia! Näin se menee. Mullakin oli aivan ihania metallic pastel koiraita, toinen niistä ei ikinä kutenut kenenkään kanssa, toinen kuti ja rohmusi kudut aina. Olisin halunnut niitä käyttää ja kehittää linjaa, mut ei. Sitten tuo Kaukas, jonka väri oli aivan jotain omaa luokkaa. Sitten Aatami. Tosi masentavaa. Ja nyt Arielin ja DaCapon penskat olikin vammasia enkä uskalla enää toista kertaa kokeilla eikä mulla ole mitään sopivaa enää noille isoille tytöille. Hitto vie, olis pitänyt ostaa se sininen koiras kaupasta joka polski tyttöjen seassa, sillä oli sentään vinkee väri... Mustat evänkärjet. Mut se jäi kauppaan, kun käyttäytyi vähän hassusti. Toivottavasti pääsisin sulta nyt hakemaan vaikka niitä pikkasen vammasiakin tyyppejä. Tuo pastellikoiraan menetys harmittaa, mulla on aivan ihana pastellinaaras sille vielä, mut nyt ei oo mitään toivoa säilyttää linjaa...
VastaaPoistaJoo pitää varmaan alkaa kasvattamaan pelkästään vammasia ja kauppaamaan niitä kauheella hinnalla, just lueskelin tuota topicia Bettas4all -foorumilta jossa jotain pyrstötöntä kalaa kaupattiin satasella.
Niin, viimesessä kappaleessa oli sitten ironiaa. Kohta mut tunnetaan sydämettömänä taistelukalakasvattajana joka himoitsee vain rahaa.
VastaaPoista