Aijai, pieleen meni ja pahasti

Eipä tuo Lucian saanut mitään aikaiseksi Sophian kanssa, vaikka välillä näytti todella lupaavalle. Huljautin sitten Sophian Aatamin boksiin, kun siellä oli oikein komea kuplapesä. Käytin koiran kakalla, ja takaisin tullessani näin Sophian makaamassa kyljellään pinnassa. Minun tullessa paikalle Aatami lähti ajattamaan sitä takaa. Nappasin äkkiä Sophian pois altaasta ja pistin yksiöön kera vedenparannusaineen ja hyvän ilmastuksen. Siellä se tokeni oman aikansa. Reikä sillä oli kyljessä ja evät revitty aivan riekaleiksi. Oma mokani, kun en malta mieltäni noiden kanssa! Tällä hetkellä Sophia on edelleen omassa yksiössään ja saa ollakin muutaman viikon. Se on näiden minun kokeilujeni aikana mahansakin menettänyt, en sitten tiedä puskiko kudun omia aikojaan pihalle jonnekin vai onko muuten vain laihtunut... Nyt tyttörukka näyttää kyllä oikein pirteältä ja hyvinvoivalta, ui reippaasti ja syö hyvin. Toivottavasti tämä alamäki loppuu jossain vaiheessa.

Aatami

Tämänpäiväisiä kuvia tuosta hurjimuksesta. Ärhäkkä tapaus! Aatami (Dr. Adam Lockwood) on siis tuosta ekasta poikueestani, joka syntyi 18.09.2010. Pyrstö- ja peräevä Aatamilla sai täppiä toiselta pojalta noin kuukausi sitten, kun karkasi kelluvasta poikashäkistä. Nyt näyttää jo aika hyvin parantuneen, vaikka kyllä loukkaantuneet kohdat vielä erottaa.

Kaloja uusiin koteihin

Huomenna Selene, Sonja ja Kraven lähtevät uuteen kotiin viettämään vanhuudenpäiviä. Kivaa kun kalaset saivat hyvän vanhuudenkodin. :) Selene ja Sonjahan eivät vielä kovin vanhoja ole, ehkä alle vuoden. Viime kesänä ne alle 3 senttisenä sain. Isoja rouvia ovat jo, joten niille ei varmaan enää ukkelia löytyisi. Toivottavasti uudessa kodissa onnistuttaisi Kravenia kudettamaan, se on niin hieno kala. Harmi, kun itse en siitä yhtään poikasta saanut teetettyä. :/

Periksi ei anneta!

Tänään Lucian intoutui rakentelemaan kunnon kuplapesän sen kahden kuplan rinnalle, mitä se eilen vartioi. Sophiakin on saanut hieman rohkeutta ja lisäsin sen soppaan illalla. Lucian rakentelee kovaa vauhtia pesää, välillä käy houkuttelemassa Sophiaa pesälle ja pari kertaa tyttö on innostunut seuraamaankin ukkoa. Pääasiassa kuitenkin mennään rallia ympäri allasta. Eli pientä edistystä sentään havaittavissa! Ainakaan kumpikin ei vain makaa omalla puolellaan. Lucian on ehtinyt antaa täppiä Sophian eville jo aika paljon, joten jos ei ihmeitä ala tapahtumaan, poistan tytön taas huomiseen.

Sophiasta tulikin jotain muuta kuin turkoosi

Lucianin kanssa kutupuuhia harjoitteleva Sophia vaihtoi väriään turkoosista joksikin muuksi. Hämmästykseni oli kyllä valtava, sillä ajattelin tytön olevan ihan puhtaasti vain turkoosi/vihreä.

Tässä tämä kokemattomuus näissä asioissa taas huomattiin. Mutta ei voi kuin sanoa, että harjoitus tekee mestarin. Ihmettelinkin hieman, kun ei tuosta Viktorin ja Selenen poikueesta putkahtanut kuin yksi tummempi poikanen, mutta tässä on nyt toinen.

Muuten kudetus näyttää siltä, että ei hyvältä näytä. Sophia oli poissa kutulaatikosta yön yli, Lucian oli sillä aikaa lakannut hoitamasta pesää. Ei tästä tunnu tulevan nyt yhtään mitään. Poikaslaatikossa ei tällä hetkellä ole enää kuin kolme kalaa, joista yksi tuo pastelli poika ja kaksi pientä tyttöä. Sinne ollaan kovalla kiireellä rakenneltu kuplapesiä, ja kuten Sophia, myös muut poikueen isommat kakarat ovat jo reilusti kutukokoisia, joten eiköhän kohta (toivottavasti) päästä seuraamaan F2-poikueen kasvua.

Pientä säpinää pesän alla

Viktorin ja Selenen turkoosi tyttöpoikanen Sophia on tällä hetkellä Lucianin kanssa samassa boxissa. Tytöllä on kuturaidat, mutta se on välillä myös tosi peloissaan. Varmaan kokemattomuutta. Pientä säpinää on välillä nähtävissä, mutta seuraillaan mitään toivomatta tilannetta. Viime yrittämällä Lucianilla oli selvästi liian iso tyttö, joten kutu ei koskaan hedelmöittynyt. Sophia on kuitenkin pienempi, joten jos Lucian onnistuisi nyt puristelemaan naaraan kunnolla. Sormet ja varpaat vain pystyyn, että jotain tapahtuisi!

Esittelyssä poikue 1, s. 18.09.2010

En tiedä, pitäisikö minulla nimetä nämä poikueet samaan tapaan kuin "oikeat" kasvattajat tuppaa tekemään, eli päivämäärä ja vanhempien nimikirjaimet. En näin kuitenkaan tee ainakaan vielä, sillä varmaan nimeäisin poikueen jotenkin tosi tyhmästi kun en kaikkea vielä ymmärrä...


Emo Selene


Isä Viktor

Poikue oli alunperin aika iso, noin 70 munaa näin pesässä. Viktor hoisi pesää ja poikasia hyvin. Kuitenkin, ilmeisesti kokemattomuuttani, poikasia kuoli hurjat määrät. Isoksi asti sain vain kahdeksan, eikä poikaset kehittyneet mielestäni hirveän hyvin (nopeasti). Suurin osa poikasista on evämuodoltaan huntupyrstöjä, loput ilmeisesti jotain combeja, eli kertoo siitä, että jomman kumman vanhemman takaa (emon) löytyy huntupyrstöä.

Tässä kuvia poikasten kehityksestä:
16.10:




13.11:




30.12:




28.01:

"Sophia"


"Sophia"




"Dr. Adam Lockwood"


"Amelia"