Lamakautta?

Muiden blogeja kun lueskelee, niin näyttää vahvasti olevan lama tässä taistelukalakasvatuksessa.

Minullakin käynyt mielessä, että noita on jo vähän liikaa. Aikuisia naaraita on enemmän kuin tarvitsen, ja aikuisia uroksia kolme, joista ketään en aio nyt käyttää hetkeen. Itselläni tätä harrastusta syö poikasten olematon menekki. Ei ole mitään järkeä kasvattaa isoja määriä poikasia, jotka jäävät sitten pieniin purkkeihin kotiin elätettäväksi. Plaah.

Tällä hetkellä on kasvamassa edelleen Aatamin poikue, Areksen poikue ja DT:n poikue. DT:n poikueessakin näyttää olevan aika monta naperoa. Timmy, vammainen poikanen, on kadonnut. Luulen, että isommat tyypit ovat syöneet sen.

Ja sitten vielä. Yhdessä altaassani on nyt sinilevää. En ymmärrä, miksi. Luulen kantaneeni sen naapurin altaasta käytyäni hoitamassa sitä naapurin loman aikana. Se nimittäin oli ihan täpötäynnä ko. bakteeria. Kaloilla evärutot jne. Nyt on sitten tehohoidolla tuo allas, lämpöjä laskin monta astetta, vettä vaihtuu nyt päivittäin, pintoja rapsutellaan ahkeraan. Jos ei auta, niin sitten pitää vain heittää kasvikset pois ja perustaa allas uudelleen. Yök yök. Onneksi omat kalani ovat terveitä.

Saisi noita poikueita vähän isommaksi, ja eteenpäin, niin pääsisin viimein yrittämään kunnolla Amelian kudetusta DT:n kanssa. Sieltä voisikin tulla ihan vinkeitä värejä. Niihin kun on pakko vähän keskittyä, kun ei nuo eri evämuodot oikein täällä "myy".

PS: Viikon päästä olen menossa Lempäälään. Jos joku haluaa alimittaisia VT+VT -risteytyslapsia, viestiä tänne. Samalla voin mm. Poseidonin myydä, jonka sukupuolesta en ole ihan varma.

Elossa ollaan

Minä ja pennut. Tässä on autettu kissaemoa pari päivää, kätilönä nimittäin. Ihan kauheeta hommaa, en suosittele kenellekään.

Poikasia!

Ai vitsi, näitä poikasilmoituksia on niin kiva aina laitella. DT + Ariel -kudusta on nyt kuoriutunut oikein hyvä määrä poikasia, ja DT hoitaa niitä kunnialla. Tämä sai minut miettimään taas tuota DaCapo + Ariel (ja muut tytöt) -kutua, joista kuoriutui aina vain muutama poikanen. Taisi vika olla DaCapossa, sillä nyt on ainakin todistettu, ettei Arielissa ole vikaa. Jännityksellä odotan, millaisia poikasista tulee.

Ai niin, eilen posti toi minulle NobilFluidia, mutten ole vielä päässyt ollenkaan sisälle tuohon litkuun. Se on niin jotenkin kokkareista, ettei se tahdo tulla ulos purkista. Lisäksi kävin eilen ostamassa yhden uuden vanhan akvaarion, 90 litraisen, jonka hajotin kun nostin autosta. Tosin siitä meni vain muovinen yläkehys, joka posahti ja lensi otsaani.

DT + Ariel kutu

Surviaisessa on voimaa! Aamulla nämä kaks tyyppiä sai surviaisen toukkia ruoaksi, nyt siellä kudetaan! Aikasta säälittävän näköstä yritelmää, mutta yritelmää kuitenkin. Meinasin jo luovuttaa eilisen jälkeen, mutta päätin kuitenkin kokeilla tänään vielä surviaisen voimin.

MUOKS: Vähän heikonlaisesta toiminnasta huolimatta pesässä on aimo annos munia ja DT näyttää niitä hoitavan oikein mallikelpoisesti!

N-P Tänään

Kuvia poikasten kehityksestä

Tässä on parit kuvat noiden värien kehittymisestä. Akvassa on ihan järkyttävän likaiset lasit ja samea vesi, sillä vaihdoin pohjamateriaalin siihen. Mutta kyllä näistä vähän erottaa, millaiseksi nuo värit ovat menossa. Ilman salamaa en ole vielä onnistunut ottamaan kuvia poikasista, ilman salamaa niillä ei erotu noin paljon tuota kellertävää/vihertävää väriä. Tässä ei nyt ole yhtään kuvaa sellaisista poikasista, jotka näyttää salamallakin ihan puhtaan sinisiltä. Niitä on aika harvassa tuolla lootassa.

Jännä raja vihreässä ja sinisessä tuolla perä- ja pyrstöevässä

Vihertävää ja jonkun pyrstö

Tumma raja peräevässä ja jännä hohde

Tälläkin tumma raja ja sinisen sävy vähän jännä

Saapa nähdä minkälaisia noista poikasista lopulta tulee..

Aatamin ja Pocahontaksen kersoista, siis. Niillä osalla näkyy selvä sininen värikerros, jonka päällä kellertävää väriä. Vinkeetä. Osa on muuttunut hieman tummanpuhuviksi nyt, ja evänreunat näyttää mustilta. Viimeksi näin poikasten tädeillä ja sedillä tuollaista, ja niistä tuli jonkinsortin laceja. Näyttivät mustilta kera sinisen tai vihreän helmiäisen. Tämä on just parasta tässä kasvattelussa (huom. en sano kasvattamisessa. Kasvattelulla ja kasvattamisella on vinha ero), että näkee poikasten kehityksen.
Jotenkin tuntuu, että se kupari väritys isoisältä saattaa kuin saattaakin periytyä poikasillekin.